" Ei se maistu hyvältä. Se on mautonta eikä perhe sitä syö. En minä osaa tofua laittaa." Kyllä sinä osaat. Jos haluat. Me opimme melkein mitä tahansa, jos oikein haluamme. Tofun valmistaminen ruuaksi lienee siitä helpoimmasta päästä.  Ja jos tofu on mautonta, sille ei ole tehty mitään.

Tofu on soijamaidosta tehtyä tuorejuustoa. Kuten lehmänmaidosta valmistettu tuorejuusto,  se ei itsessään maistu oikein millekään. Sain kerran lounasravintolassa tofua, joka oli suoraan paketista leikattu kuutioiksi. Ei edes lämmitetty. Ei ihme, että tofulla on huono maine. Se on sääli, sillä parhaimmillaan tofu on paitsi herkullista, myös täyttävää ja erinomainen valkuaisaineen lähde.
Se tekee kasvisruuista ja salaateista mukavan ruokaisia ja maistuu hyvin valmistettuna lihan ystäville.

Vaikka käytän useimmiten valmiiksi maustettua tofua useammin kuin maustamatonta, niin molemmissa tapauksissa annan kuutioidulle tofulle pienen soikakastike-kylvyn tai reippaan kierittelyn esimerkiksi itamaisessa - tai yrttimausteseoksessa. Suolaa voi lisätä tarpeen mukaan myöhemmin. Sitten paistan tofukuutiot, kolmiot tai suikaleet reilussa määrässä öljyä. Paketillinen tofua tarvitsee noin 2 rkl öljyä. Useimmiten käytän seesami- tai oliiviöljyä. Joskus kookosöljyä. Öljyn valinta riippuu siitä, mitä sen kanssa aion tarjota, sillä kunnon kylmäpuristetuista öljyistä tulee, ja pitääkin tulla, oma hieno makunsa ruokiin.

Voi tofun tietenkin lisätä sellaisenaan keittoihin ja muhennoksiin, mutta pitää muistaa, että tofu ei anna lisämakua. Kunnon paahtopinta tekee tofusta mukavan rapsakan ja maistuvan. Ja syöty tofu on parempi kuin koskematon paketillinen tofua jääkaapissa.  Kohtuullisesti syötynä tofu on myös kevyttä ja ravitsevaa ruokaa, jonka soisi yleistyvän suomalaisissa keittiöissä senkin takia, että se maistuu myös lapsille, varsinkin paistettuna. Saan syötettyä sitä jopa omille lapsenlapsilleni, jotka katsovat ruokiani vähintäänkin varauksellisesti. Tofu on terveydellisesti, ekologisesti ja eettisesti parempi vaihtoehto kuin makkara ja liha. Suosittelen!

Ekstra-ihanaa: Jos tarjoan vierailleni tofua, lorautan valmiiksi paistettujen tofupalasten päälle vielä paahdettua seesamiöljyä. Sitä löytyy marketeista erikoisöljyjen luota tai itamaisten ruokien kohdalta.  Se antaa taivaallisen maun tälle(kin) ruualle, mutta toimii parhaiten mausteena, ei paistoöljynä.

Pitihän tähänkin ruokakuvaan hiipiä myskikurpitsaa ja riisiä. Siinä on myös reilusti merilevää ja yllätys, yllätys, lehtikaalia! Mutta nyt on pääosassa tofu,  mukavasti kolmioiksi leikattuna. Vihannesten ja tofun leikkausmuodolla on muuten vaikutusta makuun. Siitä enemmän myöhemmin.

Käytän tofua muutaman kerran viikossa. Yleensä ostan marketista Jalotofun kiinteää, kotimaista marinoitua tai  kylmäsavustettua luomutofua, joissa on jo valmiiksi mukavasti pohjamakua. Hyvä vaihtoehto on myös rakeisempi So Fine -luomutofu, jota saa myös eri tavoin maustettuna. Koska tofu säilyy pitkiä aikoja, sitä kannattaa pitää jääkaapissa useita paketteja. Pehmeä tofu sopii jälkiruokiin kerman ja tuorejuuston tapaan. Mutta on sekin mautonta ilman reipasta makeutusta vaikkapa vaahterasiirapilla. Vanilja sopii hyvin tofupitoisiin jälkiruokiin.

Tofu- merileväpata 
Jälleen kerran käytin rakasta riisikeitintäni oheiseen tofu-merileväpataan, mutta kattila käy aivan yhtä hyvin. Laitoin riisikeittimen pohjalle basmatiriisiä 2 dl (syöjiä oli 4), lisäsin vettä niin, että ranteeni peittyi. Voit toki mitata veden asiallisemminkin, eli riisipaketissa olevien ohjeiden mukaisesti. Sekoitin joukkoon 1 dl merilevää. Käytän usein valmista merileväsekoitusta ( Clearspring), jota ei tarvitse liottaa. Merilevä on todella ravinteikasta ja pyrin lisäämään sitä ruokiin vähintään muutaman kerran kuukaudessa.
Silppusin pussillisen lehtikaalia ja tuoreen korianterinipun, kuutioin myskikurpitsan ja laiton ne kaikki riisikeittimeen, joka alkoikin olla täynnä. Riisikeittimen sisäpuolella on merkintä, kuinka täyteen sen voi ladata. Päällimmäiseksi kaadoin purkin kookosmaitoa ja 2 rkl curry-mausteseosta.  Laitoin riisikeittimen päälle ja lähdin Valo-koiran kanssa lenkille.


Kun tulin takaisin, paahdoin tofukolmiot seesamiöljyssä muutaman viipaloidun valkosipulin kera. Tunnissa riisikeitin oli mennyt lämpöasentoon eli ruoka oli kypsää. Tuoksu keittiössä oli ihana. Maistoin seosta ja lisäsin hiukan merisuolaa. Mehevä, täyttävä ja täyteläisen makuinen pataruoka oli valmista syötäväksi. Valmisteluihin ja tofun paistamiseen oli mennyt noin 15 minuuttia. Ei paha aika, vai mitä?