Kun exää on ikävä.

Joskus se iskee. Exää on ikävä. Erosimme jo kolme vuotta sitten, mutta kaipaus hipsii välillä ihan nurkan takaa. Vaikka suhteemme ei todellakaan toiminut. Lähdimme eri suuntiin siksi, että en saanut vastarakkautta. Itse asiassa minulla oli usein tosi huono olo. 

Pasta oli kurja kumppani - teki väsyneeksi ja turvotti mahan. Pasta ei ollut ystävällinen minua kohtaan enää vuosiin. Ei edes luomuna. Eikä spelttinä. Siksi tein pesäeron niin pastaan kuin kaikkeen vehnästä tehtyyn ja oloni on ollut pääosin ihan mahtava. Mutta eihän siitä mihinkään pääse, että pasta oli ja on taivaallisen hyvää.  Pasta lohduttaa loistavasti ja takuuvarmasti ilahduttaa jopa lapset, nuo kokkien kovimmat kriitikot.

Onneksi löysyin uuden, paremman kumppanin. Se on gluteeniton riisipasta, joka on tehty valkoisista riisijauhoista ja vedestä. Ei mikään Taivaan terveyspommi, mutta sopiva korvike aina silloin tällöin. Valkoista ja mautonta. Tänään oli juuri sellainen hetki. Vähän ankeahko tunnelma, jonka pasta pystyy kyllä korjaamaan.


Lempeä kurpitsapasta
noin 2:lle hengelle

Kaivoin kaapista paketillisen italialaista (!) riisispagettia ja keitin siitä puolet. Paketin ohjeen mukaan 7 minuuttia. Ohuet spagettinauhat meinaisivat liimautua kiehuvassa vedessä yhteen, mutta olen oppinut huljuttelemaan niitä aina välillä.

Odotellessani keitinveden kiehumista, pilkoin ja kuutioin puolikkaan myskikurpitsan. Sitä on tähän aikaa vuodesta jääkaapissani aina eikä se mene pahaksi viikkojenkaan säilytyksestä. Paahdoin pieniä kuutioita 2 rkl kookosöljyssä.  Sekaan laitoin kurkumaa, yrttisuolaa ja makeaa karrijauhoa (Sweet Madras Curry). Kurpitsat olivat kypsiä siinä vaiheessa kun spagettikin oli kypsynyt sen 7 minuuttia. 

Koska halusin pehmeän ja  lempeän ruuan, en terästänyt makua valkosipulilla tai chilillä. Mutta sinä saatat haluat.Voit myös lisätä kurpitsojen joukkoon 1 tl makeaa chilikastiketta
Joskus raastan joukkoon 1 rkl parmesania, mutta tähän itämaiseen versioon se ei oikein sovi. Korianteria silppusin mukaan sen verran, mitä sitä oli ruukussa jäljellä. Ei ollut paljoa.
Jos tykkäät katkaravuista, ne sopivat annokseen oikein hyvin. Minulla tämä riitti. 
Ei ole exää yhtään ikävä. 




Marika Borg

4 kommenttia:

Sisällön tarjoaa Blogger.