Luin jostain, että syömme vuoden aikana keskimäärin tuhat kiloa ruokaa. Se on iso kasa jotain. 

Eli mitä? Suosittelen, että pysähdyt hetkeksi pohtimaan ruokavaliosi suuria linjoja. Mistä sinun ruokavuoresi pääosin koostuu? Mitä sinun keskimääräisesti 10000 kilon vuosittaisesta ruokalaaristasi oikein löytyy? Hyvinvointimme kannalta isot määrät ovat tietenkin tärkeämpiä kuin hienosäätö. Hirssin ja quinoan ravintoarvoissa on eroa, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, jos syöt niitä neljä kertaa vuodessa. Jos sensijaan syöt päivittäin vaikkapa 2 dl sokeroitua jugurttia, niistä koostuu vuodessa ällistyttävän iso kasa puhdasta, valkoista sokeria.

Suosittelen, että teet seuraavan kokeen mielessäsi. Kutsun sitä taikamatto-testiksi.  Se on silmiä avaava ja toivon mukaan innostaa meitä tekemään muutaman muutoksen parempaan.

Näin se tehdään: Kuvittele eteesi joogamatto. Laita sille mielessäsi  kutistettuna omat, noin vuoden  aikana syömäsi murkinat. Käytä mielikuvitustasi; Miltä näyttää? Onko mielesi silmien edessä yltäkylläinen, värikäs vihannestori? Sellainen terveyttä uhkuva  taikamatto, jolla lennetään tulevaisuuteen energiaa täynnä, mieli, askel ja keho keveänä? 

Kun teetän tämän harjoituksen kurssilaisilleni, on tulos lähes aina vähintäänkin mielenkiintoinen. Hiljaisuus laskeutuu huoneeseen Porukka tuijottaa mielessään ruokavuotensa sisältöä. 

Kokemukseni mukaan kaikki osaavat sen kuvitella yllättävän hyvin. Ei tarvita paperia eikä exel-taulukkoa. Rehellinen, ylimalkainen yleisarvio omasta päivittäisestä ruokailusta x 365 riittää. 

Yksittäisillä poikkeuspäivillä, kuten jouluaatolla tai vappuloinaalla, ei ole merkitystä.

Vuoden menu on suurella osalla meistä ällistyttävän kasvisköyhä. Ja yksivärinen. Suorastaan yksitoikkoinen. Se on nykyisin varsinkin monilla naisilla yllättävän valkoinen, monien rahkakasojen, jugurttien ja kananrintojen peittämä. Väriäkin pilkistää sieltä täältä. Siellä on reippaasti irtokarkkeja, vaikka on kyse aikuisista. 

Valikoimista löytyy toki kaikenlaisia pääosin ruskeita, henkilökohtaisia, suosikkeja kuten leipää, jauhelihaa, leikkeitä, pitsaa ja suklaata. Mikään niistä kohtuullisissa määrin ei liene kovin ongelmallinen osa ruokavaliota. Mutta. Ne eivät kuitenkaan näillä käyttömäärillä mahdu määritelmään 'tämä ruoka tekee minulle hyvää'.  

Näin on, vaikka me kaikki olemme valistuneita ja tiedämme taatusti teoriassa, että aidosti hyvää tekevä ruokavalio koostuu pääosin kasvikunnan tuotteista. Teorialla ei vain ole vielä ollut aikaa muuttua käytännöksi. Se on täysin ymmärrettävää.

Siksi ei todellakaan kannata tuntea syyllisyyttä jos oma kuviteltu ruokamatto ei juurikaan näytä taikamatolta, jolla lennetään kevyesti seikkailusta toiseen. Sillä syyllisyydellä ei muuteta mitään. Sillä vain 'sorrutaan' ja 'langetaan' ja käännytään pelastukseksi järjettömien pussi/patukka/pulveridieettien puoleen.

Minä uskon vakaasti ystävällisten ja sopivan kokoisten askelten menetelmään. Aletaan muuttaa asioita parempaan suuntaan yksi pieni vauva-askel kerrallaan. Näin mieli ei ala kapinoida eikä tuhoa hyviä aikeitamme. Aivan kuten eräässä aiemmassa blogissani suosittelin tekemään meditaation kanssa. PIKAOPAS MEDITOINTIIN 

Kolme minuuttia mitä tahansa uutta onnistuu yleensä keneltä tahansa, kunhan sitä vertaa hampaiden pesuun. Senkin on suurin osa meistä oppinut, vaikkakin hammaspeikolla pelottelulla.

Jos herkullisia kasvisruokia voi tehdä yhtä nopeasti, siis tarpeen mukaan vaikka kolmessa minuutissa,  niin mikä ettei!

NOPEASTI HYVÄÄ JA TERVEELLISTÄ!

Olemme varmasti liikuttavan yksimielisiä siitä, että kasvisten osuutta kannattaa lisätä reippaasti ja ihanteellisessa tilanteessa ne täyttävät vuoden ruokamattomme värikkäänä ja herkullisena. Sinne mahtuu sitten ihan sopuisasti kaikenlaista kyseenalaista jos tuhannesta kilosta suurin osa on hyvää tekevia vihanneksia, juureksia, marjoja ja hedelmiä.

Kasvisruokia ei voi olettaa osaavansa tehdä ellei niitä ole tehnyt. Siksi olen blogissani esitellyt helppoja, mutkattomia ja silti maukkaita kasvisruokia. Eivätkä ne edellytä kokkailuinnostusta. Ainoastaan halua pitää oma energia korkealla, paino sopivana ja mieliala tasaisena. 

Suosin ruokia, joissa on pääosassa vain yksi kasvis kerrallaan. Sillä lailla oppii helpoiten käyttämään ko.vihannesta tai juuresta ja huomaa, mistä pitää, mistä ei. Ei tarvitse myöskään ostaa kymmeniä erilaisia kasviksia jääkaappia täyttämään. Alla olevassa annoksessa on tattarispagetin kanssa vain kukkakaalia ja valkoisia papuja. Ruoka oli todella helppo tehdä ja maistui aidosti hyvälle. Enhän sitä muuten kanssanne kehtaisi jakaa!

Täyteläinen kukkakaalipasta

2 hengelle

1 kukkakaali (luomua, jos löydät)

1 tölkki valkoisia papuja (luomua löytyy)

1/2 pakettia tattarispagettia (löysin vain luomuna)

2 rkl oliiviöljyä (luomua)

1 rkl garam masala-mausteseosta 

kourallinen tuoretta persiljasilppua

suolaa sopivasti

Laita tattarispagetti runsaaseen kiehuvaan, suolalla maustettuun veteen. Katso kypsennysaika pussista. Erottele haarukalla spagetit toisistaan muutaman kerran kypsennyksen aikana sillä ne takertuvat toisiinsa helposti. 

Spagetin kypsyessa silppua kukkakaali veitsellä noin papujen kokoisiksi paloiksi. Laita kypsentymään oliiviöljyyn keskilämmölle. Sekoita joukkoon garam masala -mausteseos ja valutetut, huuhdotut pavut sekä viimeiseksi persiljasilppu. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. 

Jatka kypsennystä välillä sekoittaen. Kukkakaalit kypsyvät noin viidessä minuutissa ja pavuille riittää, että ne lämpiävät kunnolla.

Valuta kypsä tattarispagetti ja tarjoile välittömästi kukkakaali-papuseoksen kera. Voit halutessasi lorauttaa tattarispagetille hivenen oliiviöljyä. Näin niistä tulee mehevämpiä.

Halutessasi ytyä ja tulta, voit lisätä kukkakaalien joukkoon muutaman valkosipulin kypsentymään ja ripauttaa joukkoon vähän chilijauhetta. Tämän annoksen pehmeä maku sopii kenelle tahansa.