Senkin uhalla, että pidät seuraavaa juttuani ihan huuhailuna, jaan sen kanssasi. Sillä kaikista niistä monista arvokkaista elämäntaidoista, joita olen vuosikymmenten saatossa testannut ja hyviksi havainnut, tämä nousee ehkäpä ykköseksi. Se on ällistyttävän toimiva, välillä jopa huiman täsmällinen. Ilmainen.Vie muutaman minuutin päivässä. Menetelmän tehoa ei ole tieteellisesti todistettu. Mutta onko sinulla varaa tai edes järkeä olla kokeilematta sitä? Siis mitä? Etukäteen pidettyä kiitollisuuden päiväkirjaa. Jeps. Selitän homman niin hyvin kuin osaan.

Ylistetään nyt ensin ihan tavallista kiitollisuuden päiväkirjaa. Sen pitäminen on tieteellisesti todistettu tekevän meille erittäin hyvää. On osoitettu, että jo kolmen hyvän asian kirjaaminen ylös päivittäin lisää henkistä hyvinvointiamme ja myönteisyyttä. Ja se kasaantuu ja lisääntyy, mitä ahkerampia olemme kiitollisuuden kirjureina. Kiitollisuus lisää kiitollisuuden aiheita ja ikäänkuin toimii hyvien asioiden magneettina. 

Olen ollut kiitettävän ahkera kiitollisuuden kirjaaja jo lähes 20 vuotta. Itse asiassa vuodesta 1997. Tiedän ajankohdan kerrankin siksi, että silloin Kiitollisuuden päiväkirja, jonka kirjoitin yhdessä tohtori Robert Holdenin kanssa, julkaistiin. Rehellisyyden nimissä pitää kyllä sanoa, että jouduin tarkistamaan vuoden ko.kirjasta ja oma arvaukseni olisi mennyt noin 10 vuotta pieleen. Aika on jotenkin ihan hämärä juttu nykyään, eikös vaan? Mutta mennään nyt vihdoin tämän blogin varsinaiseen aiheeseen.

Kerron sinulle, mitä aloin tehdä ihan huvikseni, lähes sattumalta useita vuosia sitten. Kun olin jälleen kerran iltapuhteiksi kirjannut monia kiitollisuutta ansaitsevia asioita päiväkirjaani (ja tämän tein ja teen jotakuinkin joka ikisenä iltana vuodesta), aloin myös kirjoittaa asioita, joita toivon seuraavalta päivältä. Tein ikäänkuin sanallisen aarrekartan huomiselle. Se tuntui hyvältä joten jatkoin uutta käytäntöä. Varsinkin sellaisina iltoina, kun joku tapahtuma seuraavana päivänä jännitti, kirjoitin itseäni rauhoittaakseni 'käsikirjoituksen' onnistuneesta ja onnellisesta päivästä. Usein ennen matkoja kirjoitin vaikkapa siitä, kuinka yllättävän mukavasti lento meni ja kuinka pääsin perille vaivattomasti. Hotellikin oli etukäteiskässärissäni aivan mainio, suorastaan parempi kuin osasin odottaa ja tapaamiset ihmisten kanssa olisivat lämminhenkisiä ja iloisia.

Pikkuhiljaa aloin tajuta, että mitä tarkemmin tämän 'ennustuksen' tein, sitä enemmän seuraavan päivän tapahtumat noudattivat etukäteiskuvitelmaani. Joo. Ihan totta. Olin itse kaikkein hämmästynein. Tottakai olin kuullut ja itsekin kurssittanut ajatuksen voimasta, vetovoiman laista ja sen sellaisesta.  Teoriassa ymmärsin, että loin alitajuntani tueksi tulevaisuuden, joka olisi mahdollisimman hyvä. Päivä kerrallaan. Mutta, että voisin näin tarkkaan säveltää tulevan päivän? 

Se tuntui ihmeelliseltä.

Kirjoitan siis joka ilta ylös sen, miten haluan seuraavan päivän menevän. Teen se käsin, sillä käsien kautta aivot ottavat kirjoitetun tiedon eri lailla kuin koneelle naputettuna ( tätä on tutkittu). 

Kehtaan vuosien tuomalla kokemuksen painoarvolla sanoa, että menetelmä toimii ainakin minulle  ihmeen hyvin. Ei tietenkään aina.  En usein edes älyä kirjoittaa joitakin juttuja. Esimerkiksi uudenvuodenaattona joogatunnilla lensin vauhdilla päin seinää ja sain aivotärähdyksen. 

En todellakaan ollut älynnyt kirjoittaa edellisenä päivänä, että joogatunti sujuu ilman sen kummempia haavereita. Tein ymmärrettävän oletuksen, että se menee hyvin. Ja mistä minä tiedän, mikä suuri viisaus tärähdykseeni sisältyy. Aika näyttää. Mutta ihan oikeasti uskon, että todella monet jutut ovat menneet paljon paremmin, koska olen alitajuisesti luottanut siihen, että ne menevät hyvin. Aivot eivät hahmota aikaa niin suoraviivaisesti kuin luulemme. Etukäteen kirjoitettu on ikäänkuin jo tapahtunut ja sillä mennään eteenpäin suuremmalla luottamuksella. 

Kuten sanon Kiitollisuuden päiväkirjan alkupuheessa: Jos tämä kaikki kiitollisuuden ylistys tuntuu uskomattomalta ja vähän yliampuvalta, sen todistaminen vääräksi tai oikeaksi on varsin helppoa. Siitä vain kokeilemaan sillä et menetä mitään. Jo muutaman minuutin 'uhrauksella' päivässä voit saavuttaa harppauksen elämänlaadussasi. Minulle ei tulisi mieleenikään luopua tästä vakiintuneesta käytännöstä. Suosittelen kokeilemaan avoimin mielin. Elämä on niin paljon ihmeellisempää, kun luottaa ihmeisiin.