Mindfulness on niin iso sana, että se on vaikea niellä sellaisenaan. Tietoinen läsnäolo on toki suomea, mutta ei sekään juuri suuhun mahdu. Tietoisuustaidot kuullostaa hienolta, mutta sitäkin jää hämmentyneenä pyörittelemään. 

Pilkotaan nämä muodikkaat ja viisaat sanat pienemmiksi ja paremmin purskeltaviksi kokonaisuuksiksi. Niistä tulee paremmin sulavia ja ehkäpä jopa houkuttelevampia. Kokeillaanko?

Minuutti mindfulnessia

Pysähdy sen verran, että vedät muutaman kerran syvään sisään ja puhallat oikein kunnolla ulos. 

Niin, että keuhkojen kaikki sopukat täyttyvät ja tyhjentyvät. Se on vähän niin kuin keuhkojen kevätsiivouksen aloittamista. Eikä hengityksen maagista voimaa sovi aliarvioida tässä hommassa!

Tee näin: Sulje hetkeksi silmät ja tunnista viisi ääntä. Ne voivat tulla sisältäsi tai ulkopuoleltasi. Sillä ei ole väliä. Mielessäsi nimeä nämä viisi ääntä. Vaikka näin: kuulen oman hengitykseni. Kuulen autojen äänen kadulta. Kuulen kellon tikityksen. Kuulen tietsikan naputtelun. Kuulen ilmastoinnin huminan.

Ellet ole toiselta planeetalta, olosi on nyt merkittävästi rauhoittunut, vaikka hommaan meni todennäköisesti korkeintaan minuutti. Jos oikein innostut hyvästä ja selkeästä olostasi, voit jatkaa silmät auki huomioimalla viisi eri väristä asiaa ympärilläsi. Kas, tuossa on punaisia lautasliinoja, tuossa on sininen kansio, matto on kirjavan ruskea, seinäkello on hopeinen ja taulusta löytyy vihreää. Aah, olo kohenee edelleen ja rauhaisa selkeys alkaa täyttää mielen. Ei sen enempää eikä sen vähempää. Hyvä saavutus kahdelle minuutille. Onnittele itseäsi.

Kyse on siitä, että emme pyri tekemään mitään sen ihmeellisempää, kuin hyväksyen huomioimaan sen, mitä meissä ja ympärillämme tapahtuu. Ei ole yllättävä, että tietoista läsnäoloa harjoittavat ihmiset ovat mukavampaa seuraa. He kuuntelevat eivätkä vain esitä kuuntelevansa. He osaavat toimia silloin kun on sen aika. He eivät tyrkytä ohjeita eivätkä paheksu toisia/kaikkea. Heistä huokuu sisäinen rauha, jota ei voi rahalla ostaa vaikka mieli tekisi.

" Et pysty pysäyttämään aaltoja, mutta voit oppiat surffaamaan." Näin on sanonut mindfulnessin moderni isä Jon Kabat-Zinn. Minä tyydyn useimmiten kahlaamaan rantavedessä. Sekin on parempi vaihtoehto kuin se, että en pääsisi kokemaan metaforista merta, siis elämääni lainkaan. Näin käy yllättävän helposti ihan jokaiselle meistä ja uskoisin, että päivittäin. Olemme kuin automaattiohjauksella emmekä edes pinnistellen muista edellisestä viikosta (tai tunnista) juuri mitään merkittävää. Arki menee. Ja menee. Ja sitten päivittelemme, mihin se meni. Jep. Jep. 

Mindfulnessissa /tietoisessa läsnäolossa/ tietoisuustaidoissa on kyse siitä, että opimme olemaan mahdollisimman valppaina ja viisaina aina kulloisessakin hetkessä. Ne nyt-hetket menevät koko ajan sellaista vauhtia eteenpäin, että on syytäkin ottaa niistä välillä kunnon koppi.  Ei tässä ole muuten ole mitään järkeä. Sitä paitsi läsnäolevina teemme oivalluksia, osaamme toimia nopeasti muuttuvissa  tilanteissa niin, ettei tarvitse päivätolkulla kelata, mitä hölmöä tuli taas tehtyä. 

Ei ole kaukaa haettu vertaus se, että olemme ilman läsnäolon tuomaa hereillä oloa kuin unissa kävelijät. Tai zombiet. Törmäilemme, joskus ihan sananmukaisesti, toisiimme, asioihin, itseemme. Stressissä menemme aivoissa liskotasolle eikä sieltä käsin synny järin vaikuttavaa toimintastrategiaa, vuorovaikutusta tai oikeastaan mitään kehuttavaa. Ei hyvä juttu kenenkään kannalta.

Kannattaa todellakin opetella olemaan paikalla omassa elämässään. Muuten se on vähän kuin lähettäisi jonkun toisen puolestansa leffaan ja kysyisi sitten jälkikäteen, että millainen se oli? 

Näin käy vaikkapa pienten lasten vanhemmille. Homma vilahtaa ohi enemmän tai vähemmän sumussa ja sitten vuosikymmenten jälkeen luemme vauvakirjasta, että ai, sellaista meillä oli. Mindfulness olisi auttanut jaksamaan ja jopa nauttimaan ohi kiitävästä kaaoksesta.

Elämän tanssi jää tanssimatta, ellei opi mindfulnessin aakkosia. Niitten avulla me älyämme edes seurata tanssia ja parhaimmillaan jopa opimme ihanat askelkuviot. Tanssiminen on hurmaavaa, kun pysyy vauhdissa mukana. Minä opetan mindfulnessia ihan jokaisella kurssillani ja matkallani. Meillä on niin paljon helpompaa, kun olemme hereillä. 

Opi nauttimaan mindfulnessista Italian matkallasi!

Hengitys on yhtä olennaista mindfulnessissa kuin meditoinnissa