Aina ei saa hetki sitten omasta puutarhasta poimittuja, kasteenraikkaita kasviksia. Itse asiassa niitä ei saa juuri koskaan. Onko se riittävä syy olla syömättä vähintään puoli kiloa kasviksia päivässä? Minusta ei. Ei varsinkaan, jos haluan pysyä virkeänä, terveenä ja kevyenä.

 Silti kuulen usein, että on niin vaikea syödä terveellisesti, koska kaupasta ei saa sitä eikä saa tätä eikä varsinkaan luomua. Siksi ostetaan pakastepitsaa.

Tässä on minun kasvislogiikkani tiivistettynä:

1. Suosin luomua ja kotimaisia kasviksia

2. Jos niitä ei saa, niin suosin luomua ja ulkomaisia kasviksia

3. Jos niitä ei saa, niin suosin kotimaisia, tavallisesti viljeltyä kasviksia

4. Jos niitä ei saa, niin suosin ulkomaisia tavallisesti viljeltyä kasviksia ja pesen/kuorin ne 

5. Jos kaupassa on vain nahistuneita, järjettömän kalliitä tai pahimmassa tapauksessa sekä nahistuneita että järjettömän kalliita kasviksia, marssin pakastealtaalle.

6. Pakastealtaasta etsin ensisijaisesti luomua. Jos en sitä löydä, niin otan kotimaista ja yllä esitetyllä kaavalla jatkan, kunnes keittiössä on kasviksia, joista tehdä ruokaa. 

Syöty kasvis on parempi kuin teoriassa paras mahdollinen kasvis. Tässä reseptissä käytin pussillista pakastettuja ruusukaaleja. Ne vaikuttivat huomattavasti tuoreemmilta ja elinvoimaisimmilta kuin kellertävät ja väsähtäneet ruusukaalit vihannesosastolla. Eivät olleet luomua, mutta maistuivat oikein hienoilta avocadon ja vuohenjuustofetan kanssa. Rukola osoittautui aivan liian kitkeräksi seuralaiseksi ruusukaaleille, mutta kuvassa ne näyttivät kivoilta. 

Tiesitkö muuten, että ruusukaaleissa on todella paljon C-vitamiinia ja monia muita terveydelle tärkeitä tehoaineita.

Näin valmistin kuvan ruusukaalit:

Ruusukaaleissa on kirpakka, vähän rikkinen maku. Sen saa vähenemään kiehauttamalla palleroita suolalla maustetussa vedessä muutaman minuutin ajan, huuhtaisemalla ne ja vasta sitten paahtamalla ne öljyssä. Näin siis tein. Kuumensin pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja kääntelin ruusukaaleja öljyssä vielä muutaman minuutin ajan. Ripottelin sekaan 1 tl kookossokeria, joka taittaa mukavasti kitkeryyttä. Nautin avocadon ja fetan kanssa, joka on niin suolaista, että en halunnut lisätä enää suolaa ruusukaaleihin. Avocadoon sekoitin 1 tl harissa-maustetahnaa. 

Ps. Luin jostain, että ruusukaalit kannattaa halkaista ennen kypsennystä. Minulle se on liikaa näpräilyä, mutta sinulle suosittelen sitä!